BLOGILINKO Lingottuja näkemyksiä

SAIRAUSPOISSAOLOT - VOHLONEN OSUU NAULAN KANTAAN

Mtv3 referoi tänään selkeästi terveyspolitiikan professori Ilkka Vohlosen ja prof Kaj Husmanin tärkeää ja ansiokasta tutkimusta sairauspoissaoloista. Lyhyesti sanottuna tulos on se, että itse hoidon kustannukset ovat vain 30% kokonaiskustannuksista kun mukaan lasketaan sairauspoissaolo ennen toimenpidettä ja toipumisaikana. Tilanne on vain huonontunut viime vuosikymmenenenä ja on kansainvälisessä vertailussa huono. Kokonaishoidon todellinen hinta on vieläkin suurempi kun huomioidaan perusterveydenhuollon kustannukset sekä karenssiajan ja tuottavuuden menetyksestä aiheutuvat kulut ja menetetyt verotulot. Ylipitkät sairauslomat ovat tarpeettomia ja tavattoman kalliita. Nyt puhutaan erittäin suurista summista, joiden rinnalla esimerkiksi tulevasta veneverosta saatava tulo on itkettävän ja naurettavan rajamailla.

Itse hoitoajat lyhenevät jatkuvasti ja kehittyvän kirurgian ansiosta (vähemmän traumaattista) toipuminenkin nopeutuu. Pitäisi olla kaikki lääketieteelliset edellytykset lyhentää sairauslomia, mutta nyt niitä on pidennetty ja kuljettu aivan väärään suuntaan. Ilmeisesti sairauslomat ovat pitkiä koska lääkärillä ei ole motivaatiota niiden lyhentämiseen ja osalle potilaista on sitä mieluisampaa mitä pitempi sairausloma on. Tähän hallituksen kannattaisi puuttua. Vakuutusyhtiöt tietävät asian hyvin ja Pohjola onkin perustanut Omasairaalan, jonka päätarkoitus nähdäkseni on päästä kontrolloimaan sairauspoissaoloja, joiden kustannukset vakuutuspotilaalla lankeavat yhtiön maksettavaksi.

Tarjoan tässä pari omaakin ideaa (ihan ilmaiseksi), jotka eivät perustu tutkimukseen mutta kylläkin kokemukseen. Jotta odotusajan sairauspoissaoloja voitaisiin lyhentää, pitää luonnollisesti lyhentää leikkausjonoja. Yksinkertaisin ratkaisu: toimenpidepalkkiot sekä lääkäreille että sairaanhoitajillet. Kun lääkärin tulot ovat (edes osittain) riippuvaiset suoritetun työn määrästä niin teho paranee huimasti; pätee varmaan sairaanhoitajiinkin. En koskaan kuullut ammatinharjoittajalääkärin (15 vuotta yksityissairaaloissa työskennellessäni) valittavan, että töitä tai potilaita on liikaa, päin vastoin. Myöskään jonoja yksityisissä sairaaloissa ei ollut eikä ole. Toimenpidepalkkiot poistettiin julkiselta puolelta yli puoli vuosisataa sitten lääkäreiden kiivaasta vastarinnasta huolimatta, ja jonoja syntyi.

Ministeri Rehula on luvannut tulevina vuosina saada aikaan nk palvelulupauksen, jossa määritettäisiin se mitä julkinen terveydenhuolto tarjoaa. Malliesimerkkinä on tarjottu suonikohjuleikkausta, jossa politiikka on jo vuosia ollut se, että vain vaikeimmat tapaukset, joissa kohjut uhkaavat muutakin terveyttä, hoidetaan yhteiskunnan varoin. Muut ohjataan yksityiseen hoitoon. Tätä on ollut tapana kutsua priorisoinniksi. Ehdotan, että priorisointitalkoita jatketaan pontevasti ja pyritään siihen, yhteiskunnan varoilla ei annettaisi hoitoa, jonka tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Muut hoidettakoon yksityispuolella jos perusteita on. Tehdään työnjako: Yhteiskunta vastaa kansanterveydellisesti merkityksellisestä hoidosta sekä vakavasti sairaista ja vaativasta ja kalliista hoidosta. Yksityissektori keskittyköön vähemmän vakavasti sairaisiin mutta silti tarpeelliseen hoitoon lääketieteellisin kriteerein. Näitä potilaita kyllä riittää jos priorisointi julkisella puolella toimii. Tietenkin yhteiskunta voisi ostaa erilaisia hoitokokonaisuuksia yksityisiltä kuten ennenkin.

Kaikkiin em ongelmiin voidaan tarttua oli SOTE-järjestelmä mikä tahansa. Hyvänä yleisperiaatteena pitäisin sitä, että yksityiset sairaalat ym yhtiöt ja organisaatiot kilpailevat keskenään eivätkä julkisen terveydenhuollon kanssa. Yhteiskunnan sairaaloihin ei pitäisi perustaa mitään "privaattiyksiköitä", jotka toimivat yhteiskunnan siivellä eivätkä ole aidosti yrityksiä.

Kai Linko

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Hoitohenkilökunnalla on myös erittäin suuret sairaspoissaolot, jotka osaltaan nostavat, niin perusterveyden- kuin erikoissairaanhoidossa kustannuksia.

Toimituksen poiminnat